Muotokieli - mussuttaa sitä mikä maistuu parhaalta omassa suussa
Olen piirtänyt viivapiirroksia pienessä koossa ns. rennon-vakavasti noin 20 vuotta. En laske mukaan lapsuuden piirusteluja, vaikka piirsinkin silloin paljon – elämässä oli silloin muuta menoa. Nuorempana piirtäminen oli kömpelömpää.
Nykyiset taitoni olen kehittänyt piirtämällä luonnosvihkoihin ja -kirjoihin lyijy- ja tussikynillä. Irto- ja muita piirroksia on kertynyt satoja, ehkä jopa lähemmäs tuhat A4-sivua. Materiaalia on niin paljon, että se vähän hirvittää. 😳
Palataan niihin aikoihin myöhemmin. Tulen varmasti usein muistuttamaan niistä, sillä ne ovat olleet iso osa aikuiselämääni. Tässä postauksessa esittelen vain hieman muotokieltä, jonka olen vuosien varrella ottanut käyttööni.
Alla oleva ei ehkä ole paras esimerkki nykyisestä tyylistäni, mutta ensimmäinen paperi, joka tarttui vetolaatikosta. Skannauksen jälkeen editoin ja allekirjoitin sen vanhalla Photarilla. Piirros on tehty viime vuoden puolella A5-kokoiselle paperille, mukana on sekä ohutta että hieman paksumpaa viivaa.
Siinä se nyt on – itselleni tuttu muotokieli, jota piirustuspaperini ja monet vektoripiirrokseni animointiohjelmilla pursuavat. Piirrän näin, koska pidän siitä. Ei sen kummempaa.
Olen päässyt sinne, minne alun perin halusinkin – jopa vähän pidemmälle. Kaikki tekeminen on kehittänyt piirustustaitoani valtavasti. Nyt on aika suunnata kohti uusia päämääriä, mikä johtaa seuraavaan aiheeseen: kerronnallisuuteen.